Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen on kumma kirja, minä en osaa siihen edes nauraa. En oikein ole tuollaisen pakinan intohimoinen lukija. Kirjan päähenkilö ei halua olla suomalainen, koska ruottalaiset on paljon sivistyneempiä, osaavat keskustella asioista. Mutta heistä ei saa ystäviä ihan helpolla, seurustelevat vain keskenään.
22 januari 2012
Hallonbåtsflyktingen
Hallonbåtsflyktingen av Miika Nousiainen är en märklig skröna, halva boken är jag säker på att han bara driver, men känner att jag "måste" läsa färdigt för att se vad boken handlar om. Bokens huvudperson vill inte vara finsk längre. Svenskarna är ju så trevliga, medan finnarna bara slåss och super. Men de civiliserade svenskarna släpper inte in andra än svenskar i sitt liv, de kramas och umgås bäst med varandra. Vänner hittar man bland andra invandrare, huvudperson Mikkos slutsats, när han försökt bli svensk.
Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen on kumma kirja, minä en osaa siihen edes nauraa. En oikein ole tuollaisen pakinan intohimoinen lukija. Kirjan päähenkilö ei halua olla suomalainen, koska ruottalaiset on paljon sivistyneempiä, osaavat keskustella asioista. Mutta heistä ei saa ystäviä ihan helpolla, seurustelevat vain keskenään.
Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen on kumma kirja, minä en osaa siihen edes nauraa. En oikein ole tuollaisen pakinan intohimoinen lukija. Kirjan päähenkilö ei halua olla suomalainen, koska ruottalaiset on paljon sivistyneempiä, osaavat keskustella asioista. Mutta heistä ei saa ystäviä ihan helpolla, seurustelevat vain keskenään.
Prenumerera på:
Kommentarer till inlägget (Atom)
8 kommentarer:
Tykkään vadelmaveneistä :) Minäkään en tykkää kauheasti pakinasta, enkä jaksa nauraa sille.
Tuure, joo, ne makeita. Minusta tämä vaikee kirja siinä mielessä että en löytänyt tarpeeksi sitä hauskaa.. nauru jäi kesken.
Mäkään en yleensä kauheasti tykkää pakinoista, mutta tämä upposi. Kirja oli vaan jotenkin niin absurdi:) Mutta tän ruotsinkielisen version kansi on kyllä ihan kamala! En varmaan olisi kirjaan tarttunut, jos kansi olisi ollut tällainen...
Siitä on jo aikaa kun luin Vadelmavenepakolaisen mutta muistan nauraneeni makeasti useamman kerran mutta osa hauskuuksista ei mennyt ollenkaan perille. Ampui pahasti yli. Keskinkertainen sanoisin.
Susa, juu, tuo henkilöllisyyden muutto ja avanten vienti ehkä men i vähän liian pitkälle. Mutta mielenkiitoista luke, odotan, mitä ruotslainen mieheni tykkää..
Pumita, monta hauskaa kohtaa, mutta jotenkin en aina tajunut, tarkoittaako hän päinvastoin... ja niin taisikin.
Halusin lähettää pienen sanan sanoa kiitokseni fantastinen pisteitä kirjoitat tällä sivustolla. Omat aikaavievät internet lookup on lopussa ollut kunnia erittäin hyviä ideoita vaihtaa Oman kaverukset. Olisin ilmaista, että monet meistä sivuston käyttäjät todellisuudessa ovat erittäin suotu olevan olemassa merkittävä yhteisön kanssa niin paljon ihania yksilöiden hyödyllisiä kohtia. Tunnen todella onnekkaaksi käytetään verkkosivun ja odotan niin paljon enemmän hauskoja hetkiä käsittelyssä täällä. Kiitos paljon vielä kerran paljon asioita.
No niin, koska muut kommentit on suomeksi, kirjoitan itsekin suomeksi. Minä olen aina ihaillut ruotsalaista kansankotia, valitettavasti Suomessa oleva kuva ei ole avian oikea, eli jollain tavalla ymmärrän kirjan lähtökohdan. On ongelma, jos oma idealism kohtaa karun realismin. Tunnen useita ihmisiä, jotka ovat asuneet Ruotsissa, ja ovat muuttaneet takaisin, tai ruotsalaisia, jotka ovat avioituneet Suomeen. He ovat vahvistaneet oikeastaan samaa, jota Henning Mankell yritti Kurt Wallanderin sanoin kertoa, jokin on muuttunut. Se, mikä on muuttunut, en tiedä, kun en ole asunut Ruotsissa, mutta Ruotsissa Ruotsi demokraattien nousu, tiettyjen lähiöiden ongelmat, ja jengitappelut ovat minusta merkkejä siitä, mitä Kurt Wallander yritti sanoa. Ruotsin ja Suomen yhteys, minusta löyhentyi, kun Ndeuvostoliitto kaatui, molemmat maat liittyivät EU:hun, ja Suomi euroon, Ruotsi ei. Suomi ja Ruotsi ovat kuitenkin molemmat mailman mallimaita, ja ihmisoikeuksiltaan minusta esimerkillisiä, siksi ihmettelen sitä kritiikkiä, jota Suomessa varsinkin somessa esiintyy.
Jokke, mielenkiintoisia ajatuksia, minä en oikein ymmärtänyt Nousiaista, ptääkö hän Ruotsista vai ei? Minä muutin Ruotsiin jo 1971, en ihan täysi-ikäinen, molemmat maat muuttuneet. Suomesta tiedän aika vähän, käyn harvoin. Silloin kauan sitten oli Suomi kovin takana tasapainojutuissa... vaikka sinänsä Suomi alussa sata vuotta sitten edessä naisten oikeuksista.
Molemmat maat tänään rikkaita ja tasapainoisia - johtuen että ilmaiset koulut kaikille, myös naisille ihan alusta asti.
Skicka en kommentar