Jag är anglofil och biblioman, har överdrivet intresse för att samla och äga böcker, läser, fotograferar, periodvis läsare; läser olika mycket olika böcker. Min barndomsdröm om ett eget bibliotek är uppfylld, är gift med en bokläsare som älskar Fantomen. Som mormor och farmor läser jag även barnböcker. Jag mår bra av att omges av böcker, att vara beroende av böcker måste vara det nyttigaste beroendet. Litteraturbanken. My own photos.
Leta i den här bloggen:
02 juli 2010
Lille prinsen
Vi läste Lille prinsen i skolan, nu hittade jag den på bibliotekets skänk-bort-hyllan. Antoine de Saint-Exupéry skrev Lille prinsen 1943, översatt till 150 språk, den är läsvärd fortfarande. Små och stora funderingar. Världen som ser annorlunda ut, beroende varifrån man betraktar, och kanske barn ser och förstår mest. Lite av barnasinnet ska man nog ha kvar.Koulussa luin Antoine de Saint-Exupéryn Pikku prinssin, ilahduin kun löytyi kirjastosta ilmatteks. Kirja on täynnä pieniä ja suuria ajatuksia, maailma eri näköinen, riippuen missä katsoo, lapset taitavat ymmärtää parhaiten.
Prenumerera på:
Kommentarer till inlägget (Atom)
10 kommentarer:
Hannele, tämä menee aikuisen tajuntaankin tosi hienosti, mun mielestä. Olen ostanut tätä useilla kielillä ja sitten aina antanut 'hätätilanteessa' lahjaksi. Päätin jättää saksankielisen itselleni, mutta nyt en näe sitäkään...olisin siteerannut sulle sieltä yhden kohdan...se on sen ketun kesyttämisjutun yhteydessä...Lue se luku kokonaan - ajatuksella. Super!
Tämä on kirja jota "kantaa "mukanaan sydämessä.lapseni ovat saaneet sen jokainen lahjaksi ystävältäni syntyessään,ja jokaisen kanssa siitä jutellessa tulee aivan erilaisia ajatuksia esiin.kirja joka todella on kuin sipuli:)monenmonta kerrosta!Täytyykin lukea vaikka viikonloppuna rannalla.Kiitos vinkkauksestasi!
Leena Lumi, katson nyt ratikassa istuessa tuon kohdan esille.
Maria, erikoisen hienoa tälläiset kirjat, jotka elävät vielä sukupolvesta toiseen. Ja jostauudestaa lukiessa aina löytää jotain uutta.
Ihana prinssi maailma!
Daniel, eikö olekin.
Sen hienompaa kohtaa ei ole, kun kettu antaa kesyttää itsensä. Siitä on myös hieno laulu. Jos eivät siinä vielä vedet valu silmistä, niin viimeistään silloin kun Pikku Prinssin kuoret jäävät maahan käärmeen auttaessa hänet matkaan.
Itse en ole (vielä) tätä kirjaa lukenut, mutta syksyllä olin yläasteella opetusharjoittelussa, missä keskustelimme tästä kirjasta. Selväksi tuli, että lapset lukevat tätä kirjaa nimenomaan satuna ja aikuiset ihailevat niitä ajatuksia, joita tässä kirjassa on. Nuoret sen sijaan eivät saaneet tästä oikein mitään irti.
Ketut on mukavia. Eivätkä kesyynny helposti. Peikkokin on lukenut tuon tarinan.
Pikkupaju, juu, ihan rakkautta, laulua en ole tainnut kuulla.
Susa, lukemisen arvoinen klassikko, ainakin meille vanhuksille antaaa jattelemista..
Isopeikko, kettu sanoo paljon viisasta: "Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä."
Stora och små funderingar är också Åsa Linds Sandvargen-böcker fullspäckade med, verkligen något att rekommendera som högläsning!
Skicka en kommentar